Moikkamoi ja rauhallista sunnuntaita! Yritin teille tosiaan kirjoittaa jo aiemmin tällä viikolla mun fiiliksiä poikaystäväni armeijaan lähdöstä, mutta silloin tunteet olivat niin pinnassa ettei siitä tullut yhtään mitää, kyyneleet vain vierivät poskille. Nyt fiilikset on jo hieman paremmat ja pari päivää on menty ilman kyyneliä vaikka ikävä on koko ajan aivan suunnattoman kova. Ei olla oltu neljään vuoteen näin pitkään erossa, mutta onneksi tänään oli omaisten päivä, jonne suunnattiin aamusta aikasin Tatun perheen kanssa ja oli niiin ihanaa nähdä rakas näiden päivin jälkeen. Olin aivan varma että itku tulee kun lähdetään sieltä pois, mutta olo olikin iloinen kun näki miten toisella on sielä asiat ja hyvinhän ne oli ja Tatun tupalaisetkin vaikuttivat mukavilta. Tänään siis on ollut paljon iloisempi mieli ja ensiviikolla alkava ensimmäinen lomakin piristää mieltä!
Täytyy kyllä myöntää, että arki on tuntunut niin oudolta. Kaikki asiat hampaidenpesusta urheiluun oltiin tehty yhdessä ja yhtäkkiä toinen onkin poissa. Enää ei voi jutella toiselle kun siltä tuntuu tai halata jos on ollut kamala päivä, syödä yhdessä, käydä yhdessä suihkussa tai mennä yhdessä nukkumaan, käpertyä toisen kainaloon jos on kylmä tai mitään muitakaan yhteisiä arkisia asioita, joista arki koostui. Tuntuu ihan kuin olisi otettu toinen puoli pois ja nyt pitää tehdä kaikki vaan toisella puolella. Ei siis ihme, että tuntuu oudolta ja myös hieman yksinäiseltä vaikken yksin olekkaan, onhan mulla maailman ihanimmat ystävät, perhe sekä hyvä työpaikka.
Nyt pikkuhiljaa alkaa uusi oma arki muodostumaan, ja mikä mulla on itselleni ollut kaikista tärkeintä niin se, että oon pitänyt itseni kiireisenä ettei aikaa olisi hirveästi ikävöimiseen ja surkutteluun. Se että mulla on tekemiset aina seuraaville päiville valmiina piristää myös. Tällä hetkellä päivät mulla koostuu töistä, urheilemisesta, kavereista, ajotunneista, blogista yms. omista jutuista. Pikkuhiljaa arki alkaa tuntumaan arjelta ja varmasti Tatun ensimäisten lomien jälkeen vielä enemmän, kun tähän alkaa tottumaan ja ikävän kanssa alkaa olemaan helpompaa.
Osa teistä onkin jo kommentoinut omia kokemuksia aiheesta ja ootte laittaneet ihania kommentteja, joten kiitos vielä niistä!
Kertokaahan mitä tykkäsitte mun uudesta talvitakista ja talvipäivän asusta sekä kertokaa jos teillä on aiheen tiimoilta jotain kommentoitavaa, lukisin mielelläni!
Onko Tatu santiksessa vai missä? Oma poikaystävä on nyt santiksessa ja oli kiva nähdä omaistenpäivänä, millasessa ympäristössä rakas viettää aikaa. Onneksi tulevana viikonloppuna hän pääsee lomille :-) Mutta kyllä aika ristiriitaisin tuntein mennään... välillä on niin kamala ikävä ja surkea olo ettei mitään rajaa, mutta välillä taas osaa ottaa tilanteen ihan hyvin. Pahinta ehkä on, etteivät ystävät osaa kauheasti samaistua tilanteeseen tai edes yritä ymmärtää. Tietysti itse intissä olevan fiilikset kaikkia kiinnostaa, mutta tuntuu että tyttöystävän fiiliksiä ei tuu ihmisten edes ajateltua :-/ Mutta kyllä tää tästä pikkuhiljaa <3 sitä kahdenkeskistä aikaa viikonloppuisin ja iltalomilla tulee kyllä arvostamaan entistä enemmän!
VastaaPoistaTatu on Upinniemessä. Ja sama täällä, välillä kaikki tuntuu menevän hyvin ja ajatukseen on jo ns. tottunut, mutta välillä taas ikävä on niin suunnattoman kova, että tekisi mitä vain päästäkseen toisen luokse. Mutta varmasti p-kauden jälkeen kaikki alkaa mennä entistä paremmin, niin olen ainakin kuullut! :-) Ja hei iso voimahali sulle ja tsempit, kiva kun tulit kertomaan omia ajatuksia aiheesta, niitä kun on aina kiinnostava lukea! :-)
PoistaEn kestä!! Sä olet niin upea ♡
VastaaPoistaVoii kiitos suuresti, ihana pirisyt!!<3
Poista